Trinidad & Tobago

Kevätlukukausi Barbadoksella huipentui toukokuun alussa lopputentteihin, joiden jälkeen kouluun liittyvät velvollisuuteni olivat onnellisesti ohitse ja olin vapautettu nauttimaan viimeisistä viikoista saarella juuri haluamallani tavalla. Käytännössä ohjelmassa oli siis melko kunnioitettava määrä rannalla makoilua ja mahdollisimman paljon kavereiden näkemistä ennen hyvästien heittämistä. Toukokuun puolivälissä jätin Barbadoksen tietäen, että olin todella kolunnut saaren läpi kokonaan ja ottanut matkastani irti kaiken, minkä sain. Lähtötuntemukset olivat haikeat mutta samalla odottavaiset, sillä ennen Suomeen paluuta edessä oli vielä yksi seikkailu seikkailtavaksi.

Luvassa reissu Trinidadille &Tobagolle!

Olin päättänyt jo Suomesta lähtiessäni, että vaihtokevääni loppuisi tavalla tai toisella Karibianmeren ympäristön kiertelyyn, kun kerrankin olin sille suunnalle lähtenyt. Barbadoksen lentoa varatessani en silti vielä ostanut paluulentoa Suomeen, sillä siinä vaiheessa en yhtään tiennyt, mistä lopulta palaisin kotiin. Itse asiassa en tiennyt vielä kolmen kuukauden kuluttuakaan, minne suuntaisin vaihdon jälkeen ja kuinka kauaksi aikaa. Hankittuna oli vain lippu Barbadokselta Trinidadille, sillä järkeilin pääseväni Trinidadin laajempien lentoyhteyksien kautta paremmin sinne, minne sitten haluaisinkaan lähteä. 

En siis aluksi ollut suunnitellut matkaavani Trinidadilla lentokenttää pitemmälle, mutta sitten kuulin muutaman muun vaihtarin olevan menossa juuri sinne lukukauden loputtua, ja äkkiä matkaseuran mahdollisuus alkoi kuulostaa yksin matkustamista houkuttavammalta ja aloin harkita Trinidadilla ja Tobagolla viipymistä. Halusin yhä edelleen itsepintaisesti kiertää jokaisen muunkin paikan, mutta sitten tosiasiat muistuttivat olemassaolostaan ja jouduin nöyrtymään siihen, että olin luvannut tulla kotiin pikkusiskoni yo-juhlille toukokuun lopussa ja aloittaa kesätyöt heti kesäkuun alkaessa. Näin ollen kovin suurille suunnitelmille ei aikatauluissani ollut tilaa, joten päätin liittyä Trinidadille ja Tobagolle matkustavaan joukkoon ja varata reissun lopulle lentolipun kotiin.

Meidän reissupoppoo: minä, kanadalaiset Melissa ja Michelle, sekä suomipoika Tony.

Näin jälkeenpäin ajateltuna Trinidadille ja Tobagolle päätyminen oli todella hyvä sattumus, sillä muuten en luultavasti olisi tullut koskaan matkustaneeksi koko paikkaan ja olisin missannut kaikki hienot kokemukset aivan autuaan tietämättömänä. Uskon kyllä, että Karibialaisen elämänmenon voi sanoa kokeneensa pelkästään yhdellä saarella käytyään, mutta takuulla laajemman ja kokonaisvaltaisemman kuvan saa, jos tutustuu useampaankin saareen. Jokaisella saarella on nimittäin omanlaisensa piirteet niin maantieteellisesti, kuin kulttuurisesti, ja esimerkiksi erilaiset siirtomaataustat luonnehtivat maiden elämää ihan silminnähtävästi edelleen. Barbados on brittien vanha siirtomaa, mikä näkyy selvästi monissa yhteyksissä, kuten esimerkiksi kielen, hallintomuodon ja urheilun saralla. Maan väestö on myös suurimmaksi osaksi syntyperältään afrikkalaista ja historialtansa melko yhtenäistä. Trinidadin ja Tobagon historiasta löytyy puolestaan useita eri siirtomaavaltoja ja väestöstä tasaisesti niin afrikkalaista, intialaista (jopa 40 % väestöstä), eteläamerikkalaista, kuin eurooppalaistakin perintöä, joten maa on kulttuurisesti hyvin vaihteleva ja esimerkiksi Barbadokseen verrattuna kovin erilainen. 

 

Oman reissuni aikana huomasin myös, että suurta erilaisuutta on havaittavissa jo pelkästään Trinidadin ja Tobagon saarten välillä. Trinidad on ensinnäkin Tobagoa reilusti suurempi saari ja koko Karibian mittakaavassa aivan huomattavan kaupungistunut ja teollistunut paikka. Saari ei juurikaan vedä puoleensa turisteja – oikeastaan se kärsii matkakohteena hieman jopa kyseenalaisesta maineesta. Trinidadin kaupunkialueilla tapahtuu paljon rikoksia, minkä vuoksi saarta pidetään vaarallisena ja vähän arvaamattomana kohteena. Saarelta löytyy kyllä näkemisen arvoisia paikkoja, mutta todella pitkien välimatkojen ja melko hankalien kulkuyhteyksien vuoksi saaren ympäri kiertely ei ole kovinkaan yksinkertaista. Toisaalta turistien vähäisyyden vuoksi Trinidadilla saa kokea varmasti aidon paikallisen ilmapiirin, nauttia kaupoissa oikeasti halvoista hinnoista ja kokea nähtävyyksiä ilman kymmenien muiden kävijöiden seuraa. 

Tobago on puolestaan paljon pienempi, rauhallisempi ja matkailijaystävällisempi paikka Trinidadiin verrattuna. Saaren vehreä ja koskematon luonto, kauniit vesiputoukset, pienet kalastajakylät, paratiisimaiset rannat ja mainiot snorklausmahdollisuudet vetävät hyvin puoleensa matkailijoita ja kuulemma erityisesti ekoturismista kiinnostuneita. Turismin vuoksi Tobagon hintataso on heti kalliimpi kuin Trinidadin, mutta siltikin halvempi kuin Barbadoksen. Lisäksi julkinen liikenne on Tobagolla lähes olematonta, joten ilman vuokra-autoa tai kyytiä on tosi hankalaa liikkua. 

Olen kyllä tyytyväinen, kun sain itse kokea Trinidadin ja Tobagon kummankin puolen. Enkä missään nimessä sano, että Trinidad olisi mitenkään Tobagoa kurjempi matkakohde, vaikka keksinkin siitä enemmän miinuspuolia. Vierailin esimerkiksi kauneimmalla koskaan näkemälläni rannalla juuri Trinidadilla. Paljon jäi Trinidadilla myös näkemättä, sillä ehdin viettää siellä vain vajaat kolme päivää. Tobagolla vietin viikon, mutta helposti olisi sielläkin mennyt vielä toinenkin tai vaikka kolmas. Snorklausmahdollisuudet Tobagolla olivat todellakin upeat ja rannoissa oli mistä valita. Kaikista siisteintä oli kuitenkin, kun pääsin yhtenä yönä seuraamaan mereltä tulleiden kilpikonnien pesimistä rannalla. En rehellisesti edes tiennyt, että niin suuria kilpikonnia voi edes olla olemassa. Oikeasti, ne näytti ihan kuin jonkun huonon dinosaurusleffan lavasteilta. Matkailu todellakin avartaa.

Kokonaisuudessaan reissuni Trinidadille ja Tobagolle tuli myös tosi halvaksi, mikä sopi mulle paremmin kuin hyvin Barbadoksen tuhlailukauden jälkeen. Lentoni Trinidadille oli reippaasti alle 100 euroa (eli Karibian mittakaavassa tosi hyvin), lautta Trinidadilta Tobagolle ehkä kympin, ruokakulut lähes olemattomat ja vielä majoitusratkaisutkin juuri opiskelijabudjetin mukaiset. Olikin hyvä, että sain vähän säästettyä lomailussani, sillä jouduin surkean tuurini vuoksi ostamaan kalliimman premium-luokan lipun lennolle Suomeen, sillä en olisi muuten mahtunut enää koneeseen ja olisin joutunut odottamaan seuraavaa lentoa jopa viikon. Kotiintulomatkalla ei kuitenkaan enää harmittanut, sillä sain elellä herroiksi koneessa ja nautiskella kotiinpaluun ajatuksesta, sekä kaikista niistä upeista muistoista, joita olin kevään aikana kerännyt.

Muun muassa seuraavat Trinidadilla ja Tobagolla näpsityt otokset päätyivät kotona Barbados-albumin jatkeeksi:

Maracas Bay, Trinidad ( = suosikkirantani!)

Maracas Bay, Trinidad

Maracas Bay, Trinidad

The Pitch Lake - järvialue täynnä luonnon synnyttämää asfalttimassaa. Trinidad.

Argyle waterfall, Tobago.

Charlotteville, Tobago.

Pigeon point beach, Tobago.

Turistihommia part 2.

Turismi on yksi Barbadoksen pääelinkeinoista ja sen kyllä huomaa. Lentokoneita ja risteilylaivoja saapuu saarelle aivan yhtenään ja monet paikalliset bisnekset tuntuvat pyörivän ihan pelkästään turismin voimalla. Suomesta käsin ei kuitenkaan tehdä tällä hetkellä Barbadokselle juurikaan pakettimatkoja tai järjestetä suoria lentoja, vaan suurimmat matkailijaryhmät tulevat pääosin muualta. Ehkä juuri siinä on syy, miksi en ole törmännyt saarella koko aikana sattumalta kuin yhteen suomalaiseen turistiin, mutta kuulen sen sijaan brittiaksenttia lähes minne menenkin. 

Itse kuitenkin kutsuin kevään aikana paikan päälle niin monta tuttavaa, että suomituristien määrässä ehkä ihmetellään tänä vuonna jotain selittämätöntä kasvupiikkiä. Okei, en mä nyt ihan puolta kotikaupunkia kutsunut kylään, mutta olihan Barbadokselle helppo houkutella vierailijoita, kun bonuksena toimi samalla aurinkoloma Karibialla. Kaikki vierailijani päättivät vieläpä saapua samassa kuussa, joten huhtikuussa ainakin omassa elämässäni koettiin melkoinen turismin kasvukausi. 

Pääsiäisen tienoilla minua saapui ilostuttamaan sekalainen sakki, johon kuului isäni, pikkusiskoni, serkkuni, kämppikseni ja vielä yksi toinen kaverini. Porukalla vietimme hauskan viikon, jonka aikana annoin itselleni luvan unohtaa koulutyöt ja keskittyä ihan vain viihtymään (ja viihdyttämään). Onneksi olin ehtinyt harjoittaa turistioppaan taitojani jo aikaisemmin keväällä, kun näytin paikkoja kotiseudultani tutuille kavereilleni, sillä nyt matkaoppaan taidot pääsivät todelliseen testaukseen. Pääsiäisviikon teemana oli lähinnä ”Barbadoksen pakolliset”, kuten rantaelämä, surffaus ja merikilpikonnien bongailu, mutta taktisesti järjestin meidät myös sellaisiin paikkoihin, joissa en itsekään ollut vielä käynyt ja joissa halusin siksi vierailla.

Yhtenä päivänä kävimme esimerkiksi saaren pohjoispäädyssä Animal Flower Cavella, jossa olin halunnut vierailla jo pidempään. Kyseinen luolamuodostelma löytyy Barbadoksen pohjoisimmasta päädystä ja sen suuaukosta avautuu näkymä pauhaavaan Atlantin valtamereen. Sanotaan, että paikalta voi bongailla toisinaan myös valaita, mutta ainakaan meillä ei käynyt tuuri. Löysimme kuitenkin pohjan vesilammikoista muutamia ”animal flowereita” joiden mukaan luola on nimetty. Nämä pikkuiset aukinaiset kimput olivat elävän näköisiä ja ne sulkeutuivat heti koskettaessa. Pääsimme myös itse kokeilemaan uimista kohdassa, johon merivettä oli ryöpynnyt ihan altaaksi asti. Näkymä oli niin vaikuttava, että innostuimme pystyttämään paikan päälle kunnon kuvaussessiot taiteellisten otosten toivossa.

 

Innostuttiin tekemään kaikenlaisia muodostelmia Animal Flower Cavessa.

 

Kaisa ja Vera kuivaharjoittelemassa surffausta.

Tämän kaltaiset retkipäivät olivat totta kai äärimmäisen kivoja, mutta itse taisin kuitenkin saada viikon suurimmat mielihyvät perheeni hotelliin änkeämisestä ja ilmastoidussa huoneessa ja pehmeässä sängyssä nukkumisesta, sekä tietysti suomalaisten karkkien vastaanottamisesta. Viikon aikana pääsin myös lähestymään Barbadosta ikään kuin lomailijan näkökulmasta ja tutustuin saaren ravintolatarjontaankin vähän enemmän. Oli tosi piristävää nähdä tuttuja naamoja pitkästä aikaa ja kuulla Suomen kuulumisia. Vierailijat saivat mut lisäksi toteamaan, että taidan myös olla ruskettuneempi kuin ajattelinkaan.

Hilpeä matkaseurani, pari paikallista kaveria ja selfie stick.

Vieraideni lähdettyä ehdin juuri ja juuri asettua takaisin vanhaan arkeen, kun koittikin jo kevätloma ja sen myötä uudet turistihommat. Tällä kertaa en kylläkään vastaanottanut ketään luokseni vaan karkasin itse matkalle vapaapäivieni kunniaksi. Tätä reissua varten oli vedettävä pitkästä aikaa jalkaan peräti farkut, sillä määränpää ei ollut mikään ihan trooppinen. 

Arvaatteko, minne matkani suuntautui?

New York, New York! Pääsin viimein toteuttamaan yhden pitkäaikaisista haaveistani ja vieläpä tosi kätevästi, nyt kun tällä samalla suunnalla ollaan. Lento Barbadokselta New Yorkiin kesti viisi tuntia ja meno-paluu – lippu maksoi vain 350 euroa, joten olihan tähän tilaisuuteen tartuttava. Itse asiassa pelkästään lähimmille saarille matkustaminen olisi saattanut käydä kalliimmaksi ja monimutkaisemmaksi, niin ristiriitaista kuin se onkin. Karibialla kulkeminen tuntuu nimittäin olevan yllättävän hankalaa ja moniin läheisiinkin kohteisiin matkustaessa lentoihin saattaa kuulua ihmeellisiä kiertoteitä ja välilaskuja ja hintaa saattaa olla vaikka kuinka paljon. New York sen sijaan kuulosti kaikin puolin kätevältä ja vielä kun sain kaverin mukaan, ei mikään enää estänyt lähtemästä. Matkaseurakseni tuli opiskelukaverini Sanna, joka oli samaan aikaan viettämässä omaa vaihtoaan Kanadassa ja jolle matka osui sopivaan saumaan juuri lukukauden loppuun. Pääsimme siis molemmat kivasti minilomalle ja saimme tilaisuuden treffata toisemme noin puolimatkassa kummankin olinpaikasta. Ei huono!

New Yorkiin saapuessa ensimmäinen ajatukseni oli kylmyys. Kunnon takkia ei tietenkään ollut mukana ja sekös kadutti, kun lämpömittari näytti vain vajaata kymmentä astetta. Kolmen kuukauden trooppisen lämpöhoidon jälkeen kolea ilma tuntui sitäkin sietämättömältä ja mietin jo, miten oon muka ennen ylipäätään selviytynyt. Tuntui myös hassulta, kun iltakahdeksalta ei äkkiä ollutkaan aivan säkkipimeää. Olin oikeastaan niin virittäytyneenä Barbadoksen tyyliin, että en taksissakaan edes yrittänyt etsiä mitään turvavöitä tai istuutua nätisti yhden penkin kohdalle, vaan hyppäsin vain keskelle penkkiä valmiina jammailemaan reggaen tahtiin.

Käytöskoodi muistui onneksi mieleen nopeasti ja alkujärkytyksen jälkeen New Yorkin upeat maisemat saivat kylmyydenkin unohtumaan. Täytyy sanoa, että Tervakosken tytöllä oli kyllä ihmettelemistä, kun ensimmäisen kerran nousi metrosta ja löysi itsensä pilvenpiirtäjien keskeltä!

Vietimme Sannan kanssa New York Cityssä erittäin tehokkaan viisipäiväisen ja onnistuimme kiertämään läpi lähes kaikki maineikkaimmat kohteet, kun pysyimme tarpeeksi hyvin liikkeessä. Kävimme katsomassa Central Parkin, Times Squaren, Empire State Buildingin ja Brooklyn Bridgen ja otimme lautan nähdäksemme Vapaudenpatsaan. Lisäksi kiersimme kaupunkia hauskan Sinkkuelämää-bussikierroksen muodossa vieraillen sarjan kuvauspaikoilla ja kuullen tarinoita kulissien takaa. Ehdimme myös käväistä New Jerseyn puolella sen verran, että saimme tsekattua Jersey Gardens – outlet-kauppakeskuksen. 

Brooklyn Bridgeltä avautui upea näkymä hämärtyvään New Yorkiin.

 

Sää oli masentava, kun kävimme Times Squarella.

Opettavaista sisältöä matkaamme tarjosi visiitti American Museum of Natural History – museoon, joka oli kylläkin aivan liian suuri koluttavaksi kokonaan. Vierailimme vielä lisäksi 9/11 Memorial – alueella, jonne on WTC-iskujen muistoksi rakennettu näyttävät muistomerkit, sekä kokonainen oma museo. Alueen kunnostamiseen oli selvästi nähty paljon vaivaa ja museostakin oli tehty erittäin suuri ja vaikuttava. Museon kiertäminen oli koskettava kokemus, joskin amerikkalainen tyyli ihmetytti joissain kohtaa. Itsestä tuntui ihmeelliseltä, että paikan päällä sai selata tietokannasta uhrien kuvia ja nimiä ja lukea heistä esittelyjä, kun Suomessa aina ollaan niin tarkkoja ihmisten yksityisyydestä.

 

Kaksoistornien kohdalla on nykyään syvennykset, joihin tippuu hiljalleen vettä.

Viiden päivän loma oli ohitse hyvin nopeasti ja seuraavaksi oli taas aika ottaa siivet alle ja palata Barbadokselle. Ennen lähtöä otin mukaani New Yorkista kuitenkin vielä pari haalarimerkkiä ja flunssan. Turistihommat eivät myöskään loppuneet tähän, sillä Sanna lähti mukaani ja päästi minut leikkimään turistiopasta vielä yhden, viimeisen viikon verran.

Miltä Barbados maistuu?

Koska me kaikki syömme elääksemme ja minä paremminkin elän syödäkseni, halusin omistaa erillisen kirjoituksen kokemuksilleni Barbadoksen ruokatarjonnasta.

Lähtökohtana kerrottakoon se tosiasia, että Barbados on hyvin pieni saari, eikä täällä oikeastaan tuoteta paljoakaan mitään itse.  Suurin osa ruokakauppojen valikoimasta onkin tästä johtuen Yhdysvalloista tai muualta saapunutta tuontitavaraa, minkä vuoksi tuotteet ovat myös melko hintavia. Useat elintarvikkeet ovat jopa kalliimpia kuin Suomessa, joten kaupassa täytyy katsoa aika tarkasti, mitä koriinsa heittää. Vieraiden tuotemerkkien ja elintarvikkeiden keskellä ostosten tekoon kuluu ihan reippaasti aikaa, mutta samalla moniin uusiin tuotteisiin tutustuminen tuntuu virkistävältä ja tervetulleelta vaihtelulta. Kunnon ruokaostoksille kulkeminen kampukselta käsin on oikeastaan vähän vaivalloista ja pitkän välimatkan takana, mutta perustarvikkeita saa onneksi nälän yllättäessä myös kampuksen omasta minimarketista ja läheiseltä huoltoasemalta. Yleisestikään kauppojen tuotevalikoima ei aina ole päätähuimaavaa ja etenkin kaltaisellani amatöörikokilla on välillä mielikuvitus kovilla ruoanlaiton suhteen. Oma ruokavalioni onkin Barbadoksella väistämättä joutunut reformien kohteeksi ja esimerkiksi useimpien maitotuotteiden vähäiseen saatavuuteen on vain täytynyt mukautua uusien ideoiden turvin.  

Vihannesmyyntiä Bridgetownin jokaviikkoisilla Cheapside-markkinoilla. Tästäkin tavarasta valtaosa on ulkomailta tuotua.

Arkipäivinä olen useimmiten luottanut yliopiston kampusravintolan lounaaseen, joka maksaa noin 5€ ja sisältää useita vaihtoehtoja pääruokien ja lisukkeiden suhteen. Annetut vaihtoehdot ovat kuitenkin lähes joka päivä samoja, joten itselleni riittää tässä muutaman kuukauden aterioinnin jälkeen jännitystä enää ehkä korkeintaan erilaisten pääruoka-lisuke – yhdistelmien vaihtelemisesta. Kampuksella tarjolla oleva ruoka on perinteistä barbadoslaista kotiruokaa, eli tiskistä löytyy poikkeuksetta ainakin macaroni pie (kuvittele suomalainen makaronilaatikko lisäjuustolla ja ilman lihaa), sekä riisiä, kanaa ja kalaa. Rasvan käytössä ei näissä tarjoiluissa säästellä ja uppopaistonkin mahdollisuutta on nähtävästi muistettu hyödyntää. Kun vielä lisätään, että ruokajuomaksi myynnissä on ensisijaisesti mehua ja limsaa, tuntuu ateriakokonaisuus kaikkiaan hieman epäterveelliseltä. Jos pitäisi muuten arvioida paikallista yliopistoruokailua, kehuisin ensimmäiseksi ravintolan macaroni pieta erittäin onnistuneeksi ja antaisin lisäksi täydet pisteet sille keittiöntädille, joka aina muistaa, että paikallisista poiketen haluan pelkän haarukan lisäksi käyttööni myös veitsen. Miinuspisteitä antaisin kuitenkin siitä, että kaikki ateriat pakataan kampuksella vaahtomuovisiin take away – astioihin, jotka päätyvät käytön jälkeen ainoastaan roskavuoria kohottamaan. Toisaalta Barbadoksen kierrätyksen ja jätehuollon tila ei kyllä muutenkaan näytä kovin juhlalliselta, joten siinä mielessä yliopisto ei tee mitään poikkeusta.

Tyypillinen ateriani kampusravintolassa.

 

Tämä roskis puhuu asiaa.

Yllä oleva esittelyni kampuksen ravintolasta taitaakin sitten jäädä tämän ruokapostauksen ainoaksi edes etäisesti ”ravintola”- sanan sisältäväksi arvioksi, sillä totta puhuen turistiravintoloita ei tämän reissun hengessä ja vaihtarin budjetilla ole pahemmin tullut kierrettyä. Varsinaisten ravintoloiden lisäksi Barbadoksella on kylläkin myös paljon muita ruokailuvaihtoehtoja, joita olen itse hyödyntänyt enemmän. Perinteistä ja melko yksinkertaista ruokaa myydään ympäri saarta pienissä myyntikojuissa, minkä lisäksi kaupungilla kiertelee monenlaisia myyntiautoja ja kioskikärryjä. Omia suosikkejani ovat ehdottomasti Smoothie-auto, joka parkkeeraa muutamana iltana viikossa myös kampuksen alueelle opiskelijoita ilahduttamaan, sekä erään sympaattisen papparaisen vihannesmyynti hänen autonsa takatilasta asuntolani pihassa. Useista kadunkulmista löytyy myös pieniä rommikuppiloita, joissa paikalliset viettävät päiväänsä juomiaan siemaillen ja barbadoslaisen keittiön antimista nauttien. Sekä paikalliset, että turistit kerääntyvät viikonloppuiltaisin saaren etelärannikon Oistinsiin, jossa järjestetään joka perjantai ja lauantai suosittu kalatapahtuma, jossa karibialaisesta ruoasta ja tunnelmasta nautitaan aina pitkälle iltaan. Paikan päällä pääsee maistamaan esimerkiksi barbadoslaista erikoisuutta, lentokalaa, tai monia muita mielenkiintoisen kuuloisia kalalajeja. Itse olen oikeastaan Barbadoksella alkanut ensimmäistä kertaa pitää kalaruokien mausta, sillä täällä kaikki ruoka on niin reilusti maustettua, että kalakin maistuu lähinnä grillipihviltä. 

 

Smoothie-auton antimia. Tätä tulee kyllä ikävä!

Kaikista parhaiten Barbados tunnetaan ehkä kuitenkin sokerinviljelystään, joten makeiden leivonnaisten (tai rommin) puutteesta ei täällä tarvitse kauheasti huolehtia. Sokeria käytetään vielä aika reilulla kädellä, ja sen kyllä maistaa. Esimerkiksi karibialaiset mehujuomat ovat useimmiten lähes yltiömakeita ja jo valmiiksi hyvin sokeroituun automaattikahviin saa halutessaan pikavalinnalla kivasti vielä ekstrasokerin. Sokeriruokoa käytetään myös makeisena ihan sellaisenaan, joskin varresta vain pureskellaan mehut irti ilman, että ruokoa varsinaisesti syödään. Lisäksi Barbados on pieneen kokoonsa nähden yllättävän hyvin varusteltu pikaruokaloilla ja etenkin kaupunkimaisemassa pikaruokapaikkoja saattaa nähdä lähes jokaisessa kadunkulmassa. Kalorien saantini on siis viime aikoina ollut aika mallikkaasti turvattua, näin niin kuin kauniisti ilmaistuna. Oikeastaan luulen vähitellen ymmärtäväni jopa sitä kuuluisaa legendaa, jota opiskelijoiden keskuudessa kerrotaan vaihto-opiskelun aikana kertyvistä lisäkiloista. 

Huomaan, että kirjoitus venyi vahingossa pidemmän puoleiseksi, kun lempiaiheesta pääsi puhumaan. Silti ihan viimeisenä on pakko listata vielä muutamia pointteja, joita en malta jättää sanomattakaan.

- Barbados on yksi harvoista maista, josta ei löydy ollenkaan McDonald’sia. Sen sijaan saarta on täytetty Barbadoksen oman Chefette-ketjun pikaruokaloilla senkin edestä. Globalisaation helmiäkin tänne on kuitenkin rantautunut ainakin KFC:n, Burger Kingin ja Subwayn muodossa.

- Elintarvikkeiden järjettömistä hinnoista kertoo vaikkapa se, että olen törmännyt kaupassa esimerkiksi 5€ maitopurkkiin, 6€ jogurttiin, 8€ kermavaahtoon ja yli 10€ muropakettiin. On tullut kyllä selväksi, että maitotuotteet ovat täällä kalliita, mutta minkä ihmeen takia murot? 

-  Kahvinjuontia ja kahvilakulttuuria ei näytetä täällä juurikaan harrastettavan. Kaupasta saa oikeastaan pelkkää pikakahvia ja sekin on tuttuun tapaan aika kallista. Toisaalta, mihinkäs sitä kahvia tarvitsee jos rommia riittää?

        

- Ruokakaupoissa henkilökunta pakkaa yleensä ostokset asiakkaan puolesta ja käyttää pienimpiinkin ostoksiin varmaan rullan verran muovikasseja. ”En tarvitse muovipussia” – toteamus tuntuu olevan täälläpäin ennenkuulumaton, tai ainakin sen verran suurta oudoksuntaa se herättää.

- Olen kantapään kautta oppinut, ettei plantain-hedelmää (keittobanaani) kannata sekoittaa tavalliseen banaaniin. Nykyään ymmärrän, että kannattaa ehkä kysyä, jos ei tiedä. Tämä opetus olikin kitkerä ihan kirjaimellisesti, sillä plantain taitaa ihan selvästi vaatia toimiakseen kypsennyksen.

Kuvassa ei ole banaani, vaan plantain-hedelmä. Voiko oikeasti hämmentävämpää olla.