Turismi on yksi Barbadoksen pääelinkeinoista ja sen kyllä
huomaa. Lentokoneita ja risteilylaivoja saapuu saarelle aivan yhtenään ja monet
paikalliset bisnekset tuntuvat pyörivän ihan pelkästään turismin voimalla.
Suomesta käsin ei kuitenkaan tehdä tällä hetkellä Barbadokselle juurikaan
pakettimatkoja tai järjestetä suoria lentoja, vaan suurimmat matkailijaryhmät
tulevat pääosin muualta. Ehkä juuri siinä on syy, miksi en ole törmännyt
saarella koko aikana sattumalta kuin yhteen suomalaiseen turistiin, mutta kuulen
sen sijaan brittiaksenttia lähes minne menenkin.
Itse kuitenkin kutsuin kevään aikana paikan päälle niin
monta tuttavaa, että suomituristien määrässä ehkä ihmetellään tänä vuonna
jotain selittämätöntä kasvupiikkiä. Okei,
en mä nyt ihan puolta kotikaupunkia kutsunut kylään, mutta olihan Barbadokselle
helppo houkutella vierailijoita, kun bonuksena toimi samalla aurinkoloma
Karibialla. Kaikki vierailijani päättivät vieläpä saapua samassa kuussa, joten
huhtikuussa ainakin omassa elämässäni koettiin melkoinen turismin kasvukausi.
Pääsiäisen tienoilla minua saapui ilostuttamaan sekalainen
sakki, johon kuului isäni, pikkusiskoni, serkkuni, kämppikseni ja vielä yksi
toinen kaverini. Porukalla vietimme hauskan viikon, jonka aikana annoin
itselleni luvan unohtaa koulutyöt ja keskittyä ihan vain viihtymään (ja
viihdyttämään). Onneksi olin ehtinyt harjoittaa turistioppaan taitojani jo
aikaisemmin keväällä, kun näytin paikkoja kotiseudultani tutuille kavereilleni,
sillä nyt matkaoppaan taidot pääsivät todelliseen testaukseen. Pääsiäisviikon teemana oli lähinnä
”Barbadoksen pakolliset”, kuten rantaelämä, surffaus ja merikilpikonnien
bongailu, mutta taktisesti järjestin meidät myös sellaisiin paikkoihin, joissa
en itsekään ollut vielä käynyt ja joissa halusin siksi vierailla.
Yhtenä päivänä kävimme esimerkiksi saaren pohjoispäädyssä
Animal Flower Cavella, jossa olin halunnut vierailla jo pidempään. Kyseinen
luolamuodostelma löytyy Barbadoksen pohjoisimmasta päädystä ja sen suuaukosta
avautuu näkymä pauhaavaan Atlantin valtamereen. Sanotaan, että paikalta voi
bongailla toisinaan myös valaita, mutta ainakaan meillä ei käynyt tuuri. Löysimme
kuitenkin pohjan vesilammikoista muutamia ”animal flowereita” joiden mukaan
luola on nimetty. Nämä pikkuiset aukinaiset kimput olivat elävän näköisiä ja ne
sulkeutuivat heti koskettaessa. Pääsimme myös itse kokeilemaan uimista
kohdassa, johon merivettä oli ryöpynnyt ihan altaaksi asti. Näkymä oli niin
vaikuttava, että innostuimme pystyttämään paikan päälle kunnon kuvaussessiot
taiteellisten otosten toivossa.
Tämän kaltaiset retkipäivät olivat totta kai äärimmäisen
kivoja, mutta itse taisin kuitenkin saada viikon suurimmat mielihyvät perheeni hotelliin
änkeämisestä ja ilmastoidussa huoneessa ja pehmeässä sängyssä nukkumisesta,
sekä tietysti suomalaisten karkkien vastaanottamisesta. Viikon aikana pääsin
myös lähestymään Barbadosta ikään kuin lomailijan näkökulmasta ja tutustuin
saaren ravintolatarjontaankin vähän enemmän. Oli tosi piristävää nähdä tuttuja
naamoja pitkästä aikaa ja kuulla Suomen kuulumisia. Vierailijat saivat mut lisäksi
toteamaan, että taidan myös olla ruskettuneempi kuin ajattelinkaan.
Vieraideni lähdettyä ehdin juuri ja juuri asettua takaisin vanhaan
arkeen, kun koittikin jo kevätloma ja sen myötä uudet turistihommat. Tällä
kertaa en kylläkään vastaanottanut ketään luokseni vaan karkasin itse matkalle
vapaapäivieni kunniaksi. Tätä reissua varten oli vedettävä pitkästä aikaa jalkaan
peräti farkut, sillä määränpää ei ollut mikään ihan trooppinen.
Arvaatteko, minne matkani suuntautui?
New York, New York! Pääsin viimein toteuttamaan yhden pitkäaikaisista
haaveistani ja vieläpä tosi kätevästi, nyt kun tällä samalla suunnalla ollaan. Lento
Barbadokselta New Yorkiin kesti viisi tuntia ja meno-paluu – lippu maksoi vain
350 euroa, joten olihan tähän tilaisuuteen tartuttava. Itse asiassa pelkästään
lähimmille saarille matkustaminen olisi saattanut käydä kalliimmaksi ja
monimutkaisemmaksi, niin ristiriitaista kuin se onkin. Karibialla kulkeminen
tuntuu nimittäin olevan yllättävän hankalaa ja moniin läheisiinkin kohteisiin matkustaessa
lentoihin saattaa kuulua ihmeellisiä kiertoteitä ja välilaskuja ja hintaa saattaa
olla vaikka kuinka paljon. New York sen sijaan kuulosti kaikin puolin kätevältä
ja vielä kun sain kaverin mukaan, ei mikään enää estänyt lähtemästä.
Matkaseurakseni tuli opiskelukaverini Sanna, joka oli samaan aikaan viettämässä
omaa vaihtoaan Kanadassa ja jolle matka osui sopivaan saumaan juuri lukukauden
loppuun. Pääsimme siis molemmat kivasti minilomalle ja saimme tilaisuuden
treffata toisemme noin puolimatkassa kummankin olinpaikasta. Ei huono!
New Yorkiin saapuessa ensimmäinen ajatukseni oli kylmyys. Kunnon
takkia ei tietenkään ollut mukana ja sekös kadutti, kun lämpömittari näytti
vain vajaata kymmentä astetta. Kolmen kuukauden trooppisen lämpöhoidon jälkeen
kolea ilma tuntui sitäkin sietämättömältä ja mietin jo, miten oon muka ennen
ylipäätään selviytynyt. Tuntui myös hassulta, kun iltakahdeksalta ei äkkiä
ollutkaan aivan säkkipimeää. Olin oikeastaan niin virittäytyneenä Barbadoksen tyyliin,
että en taksissakaan edes yrittänyt etsiä mitään turvavöitä tai
istuutua nätisti yhden penkin kohdalle, vaan hyppäsin vain keskelle penkkiä valmiina
jammailemaan reggaen tahtiin.
Käytöskoodi muistui onneksi mieleen nopeasti ja
alkujärkytyksen jälkeen New Yorkin upeat maisemat saivat kylmyydenkin
unohtumaan. Täytyy sanoa, että Tervakosken tytöllä oli kyllä ihmettelemistä,
kun ensimmäisen kerran nousi metrosta ja löysi itsensä pilvenpiirtäjien
keskeltä!
Vietimme Sannan kanssa New York Cityssä erittäin tehokkaan viisipäiväisen
ja onnistuimme kiertämään läpi lähes kaikki maineikkaimmat kohteet, kun pysyimme
tarpeeksi hyvin liikkeessä. Kävimme katsomassa Central Parkin, Times Squaren,
Empire State Buildingin ja Brooklyn Bridgen ja otimme lautan nähdäksemme Vapaudenpatsaan.
Lisäksi kiersimme kaupunkia hauskan Sinkkuelämää-bussikierroksen muodossa vieraillen
sarjan kuvauspaikoilla ja kuullen tarinoita kulissien takaa. Ehdimme myös
käväistä New Jerseyn puolella sen verran, että saimme tsekattua Jersey Gardens
– outlet-kauppakeskuksen.
| Brooklyn Bridgeltä avautui upea näkymä hämärtyvään New Yorkiin. |
Opettavaista sisältöä matkaamme tarjosi visiitti American
Museum of Natural History – museoon, joka oli kylläkin aivan liian suuri
koluttavaksi kokonaan. Vierailimme vielä lisäksi 9/11 Memorial – alueella,
jonne on WTC-iskujen muistoksi rakennettu näyttävät muistomerkit, sekä kokonainen
oma museo. Alueen kunnostamiseen oli selvästi nähty paljon vaivaa ja
museostakin oli tehty erittäin suuri ja vaikuttava. Museon kiertäminen oli
koskettava kokemus, joskin amerikkalainen tyyli ihmetytti joissain kohtaa. Itsestä
tuntui ihmeelliseltä, että paikan päällä sai selata tietokannasta uhrien kuvia
ja nimiä ja lukea heistä esittelyjä, kun Suomessa aina ollaan niin tarkkoja
ihmisten yksityisyydestä.
Viiden päivän loma oli ohitse hyvin nopeasti ja seuraavaksi oli
taas aika ottaa siivet alle ja palata Barbadokselle. Ennen lähtöä otin mukaani New Yorkista kuitenkin vielä pari haalarimerkkiä ja flunssan. Turistihommat eivät myöskään loppuneet tähän, sillä Sanna lähti mukaani ja päästi minut leikkimään turistiopasta vielä yhden, viimeisen viikon verran.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti