Turistihommia part 2.

Turismi on yksi Barbadoksen pääelinkeinoista ja sen kyllä huomaa. Lentokoneita ja risteilylaivoja saapuu saarelle aivan yhtenään ja monet paikalliset bisnekset tuntuvat pyörivän ihan pelkästään turismin voimalla. Suomesta käsin ei kuitenkaan tehdä tällä hetkellä Barbadokselle juurikaan pakettimatkoja tai järjestetä suoria lentoja, vaan suurimmat matkailijaryhmät tulevat pääosin muualta. Ehkä juuri siinä on syy, miksi en ole törmännyt saarella koko aikana sattumalta kuin yhteen suomalaiseen turistiin, mutta kuulen sen sijaan brittiaksenttia lähes minne menenkin. 

Itse kuitenkin kutsuin kevään aikana paikan päälle niin monta tuttavaa, että suomituristien määrässä ehkä ihmetellään tänä vuonna jotain selittämätöntä kasvupiikkiä. Okei, en mä nyt ihan puolta kotikaupunkia kutsunut kylään, mutta olihan Barbadokselle helppo houkutella vierailijoita, kun bonuksena toimi samalla aurinkoloma Karibialla. Kaikki vierailijani päättivät vieläpä saapua samassa kuussa, joten huhtikuussa ainakin omassa elämässäni koettiin melkoinen turismin kasvukausi. 

Pääsiäisen tienoilla minua saapui ilostuttamaan sekalainen sakki, johon kuului isäni, pikkusiskoni, serkkuni, kämppikseni ja vielä yksi toinen kaverini. Porukalla vietimme hauskan viikon, jonka aikana annoin itselleni luvan unohtaa koulutyöt ja keskittyä ihan vain viihtymään (ja viihdyttämään). Onneksi olin ehtinyt harjoittaa turistioppaan taitojani jo aikaisemmin keväällä, kun näytin paikkoja kotiseudultani tutuille kavereilleni, sillä nyt matkaoppaan taidot pääsivät todelliseen testaukseen. Pääsiäisviikon teemana oli lähinnä ”Barbadoksen pakolliset”, kuten rantaelämä, surffaus ja merikilpikonnien bongailu, mutta taktisesti järjestin meidät myös sellaisiin paikkoihin, joissa en itsekään ollut vielä käynyt ja joissa halusin siksi vierailla.

Yhtenä päivänä kävimme esimerkiksi saaren pohjoispäädyssä Animal Flower Cavella, jossa olin halunnut vierailla jo pidempään. Kyseinen luolamuodostelma löytyy Barbadoksen pohjoisimmasta päädystä ja sen suuaukosta avautuu näkymä pauhaavaan Atlantin valtamereen. Sanotaan, että paikalta voi bongailla toisinaan myös valaita, mutta ainakaan meillä ei käynyt tuuri. Löysimme kuitenkin pohjan vesilammikoista muutamia ”animal flowereita” joiden mukaan luola on nimetty. Nämä pikkuiset aukinaiset kimput olivat elävän näköisiä ja ne sulkeutuivat heti koskettaessa. Pääsimme myös itse kokeilemaan uimista kohdassa, johon merivettä oli ryöpynnyt ihan altaaksi asti. Näkymä oli niin vaikuttava, että innostuimme pystyttämään paikan päälle kunnon kuvaussessiot taiteellisten otosten toivossa.

 

Innostuttiin tekemään kaikenlaisia muodostelmia Animal Flower Cavessa.

 

Kaisa ja Vera kuivaharjoittelemassa surffausta.

Tämän kaltaiset retkipäivät olivat totta kai äärimmäisen kivoja, mutta itse taisin kuitenkin saada viikon suurimmat mielihyvät perheeni hotelliin änkeämisestä ja ilmastoidussa huoneessa ja pehmeässä sängyssä nukkumisesta, sekä tietysti suomalaisten karkkien vastaanottamisesta. Viikon aikana pääsin myös lähestymään Barbadosta ikään kuin lomailijan näkökulmasta ja tutustuin saaren ravintolatarjontaankin vähän enemmän. Oli tosi piristävää nähdä tuttuja naamoja pitkästä aikaa ja kuulla Suomen kuulumisia. Vierailijat saivat mut lisäksi toteamaan, että taidan myös olla ruskettuneempi kuin ajattelinkaan.

Hilpeä matkaseurani, pari paikallista kaveria ja selfie stick.

Vieraideni lähdettyä ehdin juuri ja juuri asettua takaisin vanhaan arkeen, kun koittikin jo kevätloma ja sen myötä uudet turistihommat. Tällä kertaa en kylläkään vastaanottanut ketään luokseni vaan karkasin itse matkalle vapaapäivieni kunniaksi. Tätä reissua varten oli vedettävä pitkästä aikaa jalkaan peräti farkut, sillä määränpää ei ollut mikään ihan trooppinen. 

Arvaatteko, minne matkani suuntautui?

New York, New York! Pääsin viimein toteuttamaan yhden pitkäaikaisista haaveistani ja vieläpä tosi kätevästi, nyt kun tällä samalla suunnalla ollaan. Lento Barbadokselta New Yorkiin kesti viisi tuntia ja meno-paluu – lippu maksoi vain 350 euroa, joten olihan tähän tilaisuuteen tartuttava. Itse asiassa pelkästään lähimmille saarille matkustaminen olisi saattanut käydä kalliimmaksi ja monimutkaisemmaksi, niin ristiriitaista kuin se onkin. Karibialla kulkeminen tuntuu nimittäin olevan yllättävän hankalaa ja moniin läheisiinkin kohteisiin matkustaessa lentoihin saattaa kuulua ihmeellisiä kiertoteitä ja välilaskuja ja hintaa saattaa olla vaikka kuinka paljon. New York sen sijaan kuulosti kaikin puolin kätevältä ja vielä kun sain kaverin mukaan, ei mikään enää estänyt lähtemästä. Matkaseurakseni tuli opiskelukaverini Sanna, joka oli samaan aikaan viettämässä omaa vaihtoaan Kanadassa ja jolle matka osui sopivaan saumaan juuri lukukauden loppuun. Pääsimme siis molemmat kivasti minilomalle ja saimme tilaisuuden treffata toisemme noin puolimatkassa kummankin olinpaikasta. Ei huono!

New Yorkiin saapuessa ensimmäinen ajatukseni oli kylmyys. Kunnon takkia ei tietenkään ollut mukana ja sekös kadutti, kun lämpömittari näytti vain vajaata kymmentä astetta. Kolmen kuukauden trooppisen lämpöhoidon jälkeen kolea ilma tuntui sitäkin sietämättömältä ja mietin jo, miten oon muka ennen ylipäätään selviytynyt. Tuntui myös hassulta, kun iltakahdeksalta ei äkkiä ollutkaan aivan säkkipimeää. Olin oikeastaan niin virittäytyneenä Barbadoksen tyyliin, että en taksissakaan edes yrittänyt etsiä mitään turvavöitä tai istuutua nätisti yhden penkin kohdalle, vaan hyppäsin vain keskelle penkkiä valmiina jammailemaan reggaen tahtiin.

Käytöskoodi muistui onneksi mieleen nopeasti ja alkujärkytyksen jälkeen New Yorkin upeat maisemat saivat kylmyydenkin unohtumaan. Täytyy sanoa, että Tervakosken tytöllä oli kyllä ihmettelemistä, kun ensimmäisen kerran nousi metrosta ja löysi itsensä pilvenpiirtäjien keskeltä!

Vietimme Sannan kanssa New York Cityssä erittäin tehokkaan viisipäiväisen ja onnistuimme kiertämään läpi lähes kaikki maineikkaimmat kohteet, kun pysyimme tarpeeksi hyvin liikkeessä. Kävimme katsomassa Central Parkin, Times Squaren, Empire State Buildingin ja Brooklyn Bridgen ja otimme lautan nähdäksemme Vapaudenpatsaan. Lisäksi kiersimme kaupunkia hauskan Sinkkuelämää-bussikierroksen muodossa vieraillen sarjan kuvauspaikoilla ja kuullen tarinoita kulissien takaa. Ehdimme myös käväistä New Jerseyn puolella sen verran, että saimme tsekattua Jersey Gardens – outlet-kauppakeskuksen. 

Brooklyn Bridgeltä avautui upea näkymä hämärtyvään New Yorkiin.

 

Sää oli masentava, kun kävimme Times Squarella.

Opettavaista sisältöä matkaamme tarjosi visiitti American Museum of Natural History – museoon, joka oli kylläkin aivan liian suuri koluttavaksi kokonaan. Vierailimme vielä lisäksi 9/11 Memorial – alueella, jonne on WTC-iskujen muistoksi rakennettu näyttävät muistomerkit, sekä kokonainen oma museo. Alueen kunnostamiseen oli selvästi nähty paljon vaivaa ja museostakin oli tehty erittäin suuri ja vaikuttava. Museon kiertäminen oli koskettava kokemus, joskin amerikkalainen tyyli ihmetytti joissain kohtaa. Itsestä tuntui ihmeelliseltä, että paikan päällä sai selata tietokannasta uhrien kuvia ja nimiä ja lukea heistä esittelyjä, kun Suomessa aina ollaan niin tarkkoja ihmisten yksityisyydestä.

 

Kaksoistornien kohdalla on nykyään syvennykset, joihin tippuu hiljalleen vettä.

Viiden päivän loma oli ohitse hyvin nopeasti ja seuraavaksi oli taas aika ottaa siivet alle ja palata Barbadokselle. Ennen lähtöä otin mukaani New Yorkista kuitenkin vielä pari haalarimerkkiä ja flunssan. Turistihommat eivät myöskään loppuneet tähän, sillä Sanna lähti mukaani ja päästi minut leikkimään turistiopasta vielä yhden, viimeisen viikon verran.