Voihan virus ja bakteeri

Koulunkäynti ei päässyt alkamaan kunnolla vielä kuluneellakaan viikolla, sillä tällä kertaa arkeani sekoittamaan saapui sitten vuorostaan jonkin sortin trooppinen sairastuminen. Mistään vaarallisesta ei lopulta ollut kysymys, mutta sainpa ainakin ihan jännän sairaskertomuksen jaettavaksi.

Tämä hämmentävä tapahtumasarja sai alkunsa siitä, kun muutamia päiviä jatkuneen voimattoman olon muututtua todella ihmeelliseksi hoippuvaksi sekavuudeksi katsoin parhaaksi käydä katsomassa kampukselta löytyviä terveyspalveluja hieman lähemmin. Paikan päällä pääsinkin hoitajan vastaanotolle saman tien ja pian mut ohjattiin jo eteenpäin verikokeisiin. Jouduin kuitenkin vielä raahaamaan itseni ylimääräiselle reissulle pankkiautomaatille ennen kokeiden ottamista, sillä verikokeen maksu vaadittiin suorittamaan ennen toimenpidettä, eikä pankkikorttia hyväksytty maksuvälineenä. Käteistä saatuani kuulin, että maksu piti suorittaa tietysti lisäksi tasarahana, joten lopulta riivin kasaan jonkin epätoivoisen yhdistelmän Barbadoksen ja USA:n dollareita oikean summan kasatakseni ja kokeisiin päästäkseni. Ei ollut liian helpoksi tehty tätäkään. Siinä sitten käsivarresta roikkuvan letkun päässä irvistäessäni jupisin hiljaa itsekseni, että kaikkien niiden kroppaani pumpattujen rokotteiden jälkeen en kyllä olisi viitsinyt ottaa mitään tautia. Kokeiden tuloksia käskettiin kysymään neljän päivän päästä, joten sitten vain odoteltiin. Sain kuitenkin ensihätään antibioottikuurin, vaikka en ihan edes tiedä, miksi. Ehkä, koska mainitsin kurkkukivusta? Jäi vähän epäselväksi. 

Epäselvästä lääkemääräyksestä huolimatta päätin ottaa tarjotun lääkekuurin vastaan. Lääkkeiden hankinnassa matkassa oli jälleen kerran pieniä muuttujia, sillä apteekissa ei ollut lainkaan myynnissä sellaisia antibiootteja, jotka olisivat allergioideni takia käyneet mulle. Toisenlaista antibioottia pistettiin sitten tilaukseen ja sainkin lääkkeet käsiini vielä samana päivänä. Suhtauduin suoraan sanottuna hitusen skeptisesti siihen läpinäkyvään minigrip-pussiin, jossa lääkkeet mulle kannettiin, mutta päätin jälleen olla luottavainen. Jos vaan eivät penisilliiniä sinne pussittaneet, niin asia selvä!

 

Tätä reissukuvaa en taida haluta kehystää kotona muisteltavaksi :D

 

Ihana kämppikseni Deryn sääli mua ja tarjoili syötävää sairaspetiin :)

En tiedä oliko mysteeripussin sisällöllä mitään tekemistä asian kanssa, mutta viiden päivän sairastelun jälkeen vihdoin sunnuntaina olo alkoi helpottaa. Sängyn pohjalla maatessani olinkin jo ehtinyt tulla ihan ennätyksellisen levottomaksi, joten paluu ulkomaailmaan ja tapahtumien pariin tuntui ihanan vapauttavalta. Kun sitten opiskelijaterveydenhoidon vastaanoton täti vielä julisti (koko odotushuoneen kuullen) verikokeeni tulosten olevan normaalit, tuli huojennuksesta vielä astetta syvempi. Meitä on täällä niin paljon peloteltu kaikilla Denguekuumeilla ja Chigunkunya-viruksilla, että melkein jo meinasikin jännittää. En viitsinyt enää edes käyttää mahdollisuutta uuteen lääkäriaikaan, sillä vaikka kokeistani ei mitään selvinnytkään, olin nyt jo joka tapauksessa tervehtynyt. 

Hyvästä hoivasta kiitollisena päätin laskiaisen kunniaksi tehtailla kämppikselleni Derynille ja mua kouluhommien kirimisessä auttaneelle Ashleylle suomalaisen perinteen hengessä hernekeittoa ja laskiaispullia palkkioksi. Pulkkamäkeen ei tänä vuonna oltais päästy sattuneesta syystä kuitenkaan, joten ei haitannut, että laskiainen tuli vietettyä puolikuntoisena.

Juuri nyt olen ihan erityisen tyytyväinen toimintakyvyn palautumisesta vanhalle mallilleen, sillä tällä viikolla mun energiaani tarvitaan matkaoppaan tehtäviin. Eräät tutut sisarukset kotiseudultani sattuivat sopivasti varaamaan loman Barbadokselle helmikuun lopuksi, joten tarjouduin näyttämään heille vähän paikkoja. Tervetuloa Karibialle, Saariset! :)