Hima siellä, missä hattuni on

Barbados on ihanan kotoisa ja helppo paikka asustaa, tänne vois kyllä jäädä pidemmäksikin aikaa. Vaikka en oo kokenein mahdollinen maailmanmatkustaja, niin tän saarielämän omaksumisessa ei oo ollut mitään vaikeuksia näiden kuukausien aikana. Heh, on kai sitä pahempiakin haasteita toisaalta joskus käsitelty. Tässä vaiheessa kroppa on jo tottunut lämpöön, korvat reggaen sointiin ja suu rommin makuun, mutta upeiden maisemien näkemiseen en vieläkään osaa tottua. Edelleenkin tuntuu epätodelliselta, että oon tällaisessa paikassa muka vaihdossa. En valita!

Kovin usein ei tuu Suomeen ikävä, mutta vähän etäisyyttä otettuani sitä on tullut taas arvostettua uudella tavalla kotimaata kaikessa toimivuudessa ja turvallisuudessaan. Tietenkin kaipaan myös ystäviä ja tiettyjä tuttuja ruokia, etenkin yöllistä pizzaa Tampereella. Mielelläni olisin ottanut tänne myös mahdollisuuden äänestää Suomen eduskuntavaaleissa, sillä vaikka hattuni keikkuukin tällä hetkellä Barbadoksella, niin kyllä se virallinen naulakko on edelleen Suomessa. Ainut tapa äänestää täältä käsin olisi reissu Nicaraguan tai Meksikon suurlähetystöön, mutta ihan lentolippujen hintaa en taida viitsiä äänestäni maksaa. Meinasin kuitenkin seurata vaaleja ja toivoa menestystä etenkin parille fiksulle opiskelukaverilleni, jotka ovat vaaleissa ehdolla. 

Samalla kun fiilistelen Barbadosta, tekisi mieli seikkailla ihan kaikkialle muuallekin. Kipinä matkustamiseen on täällä ollessa vain kasvanut ja mulla on oikeastaan niin paljon suunnitelmia, etten rehellisesti tiedä, minkä elämän aikana oon meinannut ne kaikki toteuttaa. Kliseisen sanonnan mukaisesti matkailu todellakin tuntuu avartavan ja toisiin kulttuureihin tutustuessa oppii paljon myös omasta taustastaan. Vieraalla kielellä kommunikointi on toisinaan raskasta ja vaatii enemmän keskittymistä, mutta sekin kaikki vain kehittää. Barbadoksella enkuksi asiointi ei ole edes mitenkään helpoimmasta päästä, kun paikallinen aksentti ja murresanasto ei aina edes kuulosta englannilta, mutta kyllä täällä silti on aina yhteisymmärrykseen päästy. Ympäröivillä lähisaarilla on kuulemma kaikilla omanlaiset puhetyylinsä, joten lisää hämmentäviä tilanteita on varmasti luvassa, jos lähden vaihdon jälkeen saaria kiertelemään. 

Ainakin seuraavan puolentoista kuukauden ajan tulen silti vielä asuttamaan pientä huonettani kampuksen asuntolassa ilman välitöntä huolta siitä, miten saan kaikki tavarani sullottua vielä joskus yhteen laukkuun. Olen aika hyvin asettunut taloksi asuntolaan, mutta välillä tulee silti mietittyä, millaista asuminen olisi ollut omassa kämpässä kampuksen ulkopuolella. Molempia vaihtoehtoja tarjottiin ennen lähtöä ja molemmissa näyttäisi myös olevan puolensa. Kampuksella asuessa on lähempänä koulua ja pääsee helpommin porukoihin, mutta itsenäisesti asuessa saisi olla selvästi vapaammin ja asua tilavammin. Toisaalta osaan loppumattomien unenlahjojeni ansiosta nukkua melkein missä tahansa, joten väliäkös sillä, missä osoitteessa tässä muutaman kuukauden viihtyy. Ajattelin seuraavaksi vielä heittää vähän tarkempaa kuvausta asumismuodostani siltä varalta, että A) jotakuta kiinnostaa B) informaatiosta on tuleville vaihtareille tai potentiaalisille vaihtoon hakijoille mahdollisesti iloa. 

Kampusasuntoloidenkin kohdalla tarjolla oli vaihtoehtoja ja itse asutan kolmesta asuntolasta keskihintaisinta (ja mielestäni niin söpön näköistä) Frank Worrell Hallia. Asuntolani sijaitsee koulun alueella lyhyen kävelymatkan päässä koulurakennuksista ja siihen kuuluu yhteensä kymmenen vierekkäistä asuinrakennusta, joissa jokaisessa on kolme kerrosta ja kerroksissa tilaa kuudelle asukkaalle. Jokaiselle  asukkaalle kuuluu oma pieni huone, minkä lisäksi kaikki kerrokset on varustettu yhteisillä tiloilla, keittiöllä ja kahdella vessalla. Asuntola-alueelta löytyy myös pari pyykkitupaa, asuntolan oma koira sekä lukemattomia kanoja ja kukkoja pitämässä huolen asukkaiden aamuherätyksistä. Omasta ylimmän kerroksen huoneestani avautuu kiva näkymä kampuksen krikettikentälle sekä mäkeä alas pitkälle merelle asti. Aamiaispöydässä istuessa pystyn myös katselemaan kolibrien kiertelyä viereisen puun kukkien ympärillä ja risteilylaivojen valumista hiljalleen horisontin poikki.  Meininkiä ja talojen välisiä leikkimielisiä kisoja ja tempauksia on riittämiin, joten yhteisöllisyydestä ei ainakaan ole puutetta. Yksityisyyttäkin täällä saa tarvittaessa, vaikkakin välillä korvatulpille on tarvetta sitä tavoitellessa, kun varsinkin ulkoa kuuluvat äänet kantautuvat huoneisiin niin hyvin. Välillä omat ruoat ja tavarat katoavat mystisesti ja siinä saa arvailla, olivatko asialla sillä kertaa muut asukkaat vai sisälle lentelevät ilkeämieliset linnut. Netti toimii hyvin silloin kun haluaa ja palohälytykset rämähtävät soimaan vailla syytä aika huvittavan usein. Kokonaisuudessaan kampusasuminen on mielenkiintoinen kokemus siihen tottumattomalle ja noin 1300 euron hinta viiden kuukauden asumisesta omasta mielestäni aivan kelvollinen. Lisäksi vanhempien poissaolokin on täällä huomioitu, kun siivoojat käy siivoamassa yhteiset tilat asukkaiden puolesta ja alueen vartijat pitää huolen, että ylimääräiset vieraat lähtee kotiin kello yhteen mennessä. Okei, vitsi vitsinä. Ja loppuun vähän kuvia.

 Asuinkerrokset ovat avoimia ja alakerran asukeille on helppo huudella.

Tärkein eli keittiö.

Ja kiitos tästä yllätyksestä linnuille.

 

Ruokailu- / oleskelutila

Minun oma koppero.

Huoneeni toinen pääty. Lavuaari on aika kiva lisä.

 

Näkymät ikkunasta / Aitiopaikkani krikettipeleihin